Sivut

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Mun pieni enkeli

Kaikki varmasti tietää miten paljon joskus sattuu rakastaa. Mut entä jos ongelma on se, että rakastaa rikkinäistä? Kun antaa itsestään kaiken vain korjatakseen rakkaansa? Ja epäonnistuu? Se sattuu. Kun joutuu katsomaan vierestä toisen murentuessa pala palalta, muru murulta.


sä oot kauneint mitä mul on koskaan ollu, mut sä vaan oot niin helvetin rikki. mä voisin antaa ihan mitä tahansa et voisin korjata sut, saada sut taas nauraa niinku ennen. mä pelkään sun puolest. anteeks etten osaa auttaa.. sä vaan oot niin vaikee, eikä se oo sun vika. mä tiedän et sun on vaikee jaksaa, mut mä oon aina täällä. sun kanssa. sun takia. ehkä mä vielä joku päivä saan sut uskaltamaa yrittää. ehkä mä viel joskus saan sut uskomaan. tai sit en. mut mä lupaan yrittää. Niin kauan kun on elämää, on myös Toivoa.
halusin vaan kertoo sulle .. ku tuli sellai olo






Ei elämää ainakaan liian helpoksi ole tehty. Aina pitää vähän haastetta löytyä ..


Pakko myöntää, että tunteettomilla paskoilla on varmaan paljon helpompaa ..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti