Just me

Liian kaukana.
Liian lähellä.
Liian.. Kaikkialla.

Kaikkea on liikaa
tai liian vähän.

Ja mä olen siinä välissä.
Keskellä kaikkea.
Etsimässä jotain,
tai sitten en mitään.
Etsimässä paikkaani
jota ei ole.

Älä korjaa mua,
rikkinäisenä on ihan hyvä.

Ainakaan en voi särkyä uudelleen ..




Vai voinko?

Kerro mulle

Miten monta kertaa mä oonkaan käynyt ne samat keskustelut..

Samat kysymykset.

Samat vastaukset.

Sama lopputulos.

Ja koskaan mä en usko ..

Tulenko mä koskaan uskomaankaan?

Tulenko mä koskaan luottamaan?

Oon mä luottanut.

Liikaa.

Liian vähän.

Ehkä sopivastikin.

Ehkä ..

Multa on ihan turha kysyä,

en mä osaa vastata.

Voisko joku edes kertoa mulle

et kuka helvetti mä oikein olen ??

My little angel

Hey my girl.

I'm afraid.

I love you. 

I miss you. 

I miss your smile,

your laugh,

your happy voice.

I miss your shiny eyes.

The real you.

If I could do anythig,

just anything

to make you a little happier,

I'd do that.

Right away..

But sweetheart,

you're so broken.

I can do nothing.

And it's so frustrating.

I just can't understand

why no one else seems to notice

how lost you are,

how broken you are.

My Angel ..

Don't give up.

Never.

Ever.

Thanks.

Ps. I love you.    Forever.

Mun pieni enkeli

Kaikki varmasti tietää miten paljon joskus sattuu rakastaa. Mut entä jos ongelma on se, että rakastaa rikkinäistä? Kun antaa itsestään kaiken vain korjatakseen rakkaansa? Ja epäonnistuu? Se sattuu. Kun joutuu katsomaan vierestä toisen murentuessa pala palalta, muru murulta.

sä oot kauneint mitä mul on koskaan ollu, mut sä vaan oot niin helvetin rikki. mä voisin antaa ihan mitä tahansa et voisin korjata sut, saada sut taas nauraa niinku ennen. mä pelkään sun puolest. anteeks etten osaa auttaa.. sä vaan oot niin vaikee, eikä se oo sun vika. mä tiedän et sun on vaikee jaksaa, mut mä oon aina täällä. sun kanssa. sun takia. ehkä mä vielä joku päivä saan sut uskaltamaa yrittää. ehkä mä viel joskus saan sut uskomaan. tai sit en. mut mä lupaan yrittää. Niin kauan kun on elämää, on myös Toivoa.
halusin vaan kertoo sulle .. ku tuli sellai olo

Ei elämää ainakaan liian helpoksi ole tehty. Aina pitää vähän haastetta löytyä ..

Pakko myöntää, että tunteettomilla paskoilla on varmaan paljon helpompaa ..

Sinä

Anteeksi.
Okei, se ei ollut mun vika. Mutta melkein toivon et se olis ollut. Koska silloin mä voisin korjata tän. Miten paljon mä nyt haluisinkaan osata korjata kaiken! Ettei sun tarvis kärsiä. Pikkuinen..
Mä tiedän aina mitä sä ajattelet, miltä susta tuntuu. Melkein näen sun pään sisään, melkein tunnen sun aisteilla. Mut ei. Nyt en tiedä miltä susta tuntuu. Nyt en näe. Vaikka kuinka haluisin. Vaikka kuinka yritän. En vain osaa.

Tää on niitä hetkiä kun antais mitä vaan osatakseen sanoa jotain helvetin rakentavaa ..


Voin tuijottaa tuntikaupalla tyhjää tekstilaatikkoa, sormet näppäimillä. Mut ei. En löydä sanoja. Nyt en osaa pelastaa sua.
En mä voi myöntää miten paljon tää mua vaivaa. Mut miten onnellinen mä silti olen että kerroit mulle.

Haluisin itkee sun puolesta kyyneleet loppuun. Haluisin nähdä taas sun kirkkaat silmät ja valoisan hymyn. Tiedän kyllä että näen ne, vielä joskus. Mutta milloin? Jokainen kyynel sinulle on liikaa minulle. Kyllä mä tiedän ettei sun elämä kaadu tähän. Mutta kun sun kyyneleitä on niin vaikee kattoo ..

Ehkä vielä joskus olen tarpeeksi pitkä yltääkseni halaamaan sinua täältä..

Ja silti sä välität ja saat mut tuntee itteni oikeenlaiseks, täydelliseks. Sä löydät musta kaiken sen mitä en ite pysty näkemään. Ehkä joskus vielä uskallan myöntää sen ..

Hyppy sinne, hyppy tänne

Tiätkö sen tunteen, kun joku ihminen, jonka arvoinen et uskonut koskaan olevasi, kertoo rakastavansa sua? Sellanen ihminen, joka saa sut hymyilemään vaan sanomalla "hei". Ei ihastus, vaan joku, jonka haaveilet tuntevasi, mutta tuskin tulet koskaan tuntemaan. Joku, joka vaikuttaa itsevarmalta ja täydelliseltä. Se hetki, kun tajuat ettei kaikki ole sitä miltä näyttää. Ja että voitte ehkä sittenkin ystävystyä. Se hetki, kun sellanen ihminen soittaa sulle itku kurkussa ja pyytää apua. Sulta. Sulta. Pieneltä reppanalta, joka vielä hetki sitten pelkäsi ettei kelpaisi. Pieneltä reppanalta, jonka tuo ihmeellinen ihminen päätti valita tuekseen. Noin vain.
Joskus vaan helpottaa niin järjettömän paljon kuulla olevansa tärkeä. Ja tajuta ettei kukaan ole täydellinen.

Mulla on hurjan hyvä olla. On ollut jo pitkään. Ei mitään hajua miksi, mut se on ihan kivaa. Ihmissuhteet luistaa kerrankin ongelmitta ja elämä on ihanaa. Puhelimenkin sain huoltoon! =D Tällä hetkellä varapuhelimena on joku vuoden 2006 Nokian antiikkimalli, mut oikeastaan ihan kivaa vaihtelua siihen überhienoon iphoneen.

wiu c:

Wiuwiuu

Heivain.
Ulkoasu ja kaikki on vielä pahasti vaiheessa, mut kirjotan nyt kumminkin. Tän blogin tavoite ei ole kerätä lukijoita ja suosiota tai noudattaa tiettyä teemaa, vaan loin blogin ihan puhtaasti omien ajatusten selvittelyyn. Käytännössä Pikkuvika-blogi toimii omana päiväkirjanani, paitsi että se on julkisempi, koska itselleni on paljon helpompaa kirjottaa niin että voi kuvitella että joku tosiaankin lukee nämä.

Eipä mulla nyt muuta, tein vaan postauksen että on helpompi muokata ulkoasua.