Tiätkö sen tunteen, kun joku ihminen, jonka arvoinen et uskonut koskaan olevasi, kertoo rakastavansa sua? Sellanen ihminen, joka saa sut hymyilemään vaan sanomalla "hei". Ei ihastus, vaan joku, jonka haaveilet tuntevasi, mutta tuskin tulet koskaan tuntemaan. Joku, joka vaikuttaa itsevarmalta ja täydelliseltä. Se hetki, kun tajuat ettei kaikki ole sitä miltä näyttää. Ja että voitte ehkä sittenkin ystävystyä. Se hetki, kun sellanen ihminen soittaa sulle itku kurkussa ja pyytää apua. Sulta. Sulta. Pieneltä reppanalta, joka vielä hetki sitten pelkäsi ettei kelpaisi. Pieneltä reppanalta, jonka tuo ihmeellinen ihminen päätti valita tuekseen. Noin vain.
Joskus vaan helpottaa niin järjettömän paljon kuulla olevansa tärkeä. Ja tajuta ettei kukaan ole täydellinen.
Mulla on hurjan hyvä olla. On ollut jo pitkään. Ei mitään hajua miksi, mut se on ihan kivaa. Ihmissuhteet luistaa kerrankin ongelmitta ja elämä on ihanaa. Puhelimenkin sain huoltoon! =D Tällä hetkellä varapuhelimena on joku vuoden 2006 Nokian antiikkimalli, mut oikeastaan ihan kivaa vaihtelua siihen überhienoon iphoneen.
wiu c:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti